Näinhän se menee

Koko perhe on koolla alakerrassa. Keittiön työpöydällä avattu nakkipaketti. Poika juuri vienyt läksykirjat huoneeseensa. Tässä mitä äiti huomioi ympäristöstään (poika, äiti, tyttö, isi):

Saanko mä tarran läksyistä.
Niinpä kai.
Minkälaisen tarran sä laitoit?
Ai sä sait nakin?
Joo.
Mäkin haluan nakin.
Mitä? En mä antanut tytölle lupaa ottaa nakkia. Otti omin lupinensa. - Kyllä säkin saat, kun tyttö sai.

Näin käy kun kaikki on äänessä yhtä aikaa, ja ei kuule kaikkea mitä ympärillä puhutaan. Tyttö oli ilmeisesti samoihin aikoihin kun poika kysyi tarrasta kysynyt saako ottaa nakin. Kun vastasin: "Niinpä kai." tyttö luuli minun vastanneen hänelle, vaikken ollut kuullut koko kysymystä. En ollut vihainen - äärimmäisen huvittunut kuitenkin.