Huono äiti -syndrooma

Kiroan pakkaset ja tuulet syvimpään helvettiin lämpenemään. Jos elämä ja maailma sallisi, jäisin lasten kanssa sisätiloihin liian hyytävällä ilmalla, kuten tänään. Toppasin lapset parhaani mukaan, tytöllä neljä kerrosta vaatetta kaikkiaan. (Toivottavasti poika tarkenee koulupäivän, ei suostunut aamulla laittamaan villasukkia talvikenkiin, ja minä hullu luovutin liian helpolla.) Käppäilen tytön kanssa päiväkotiin, käännyttiin vielä muutaman metrin jälkeen hakemaan tytön toppapukuun (neppareilla kiinnitettävä iroitettavissa oleva) huppu.

Päiväkotiin päästyä, tytön riisuessa yksi hoitajista huomaa että tytön posket ovat paleltuneet, siis ihan oikeasti. Kun itse katson niin totta tosiaan, tytön poskipäät ovat lähes valkoiset joita ympäröi punaisempi "rengas". Lähden kuitenkin kotiin, mutta koko kotimatkan asia kalvaa minua. Heti kotona tietokoneelle päästyäni etsin googlella "paleltuman hoito". Löydän melko pian hyvältä vaikuttavan sivun. Sen läpi luettuani minun oli pakko vielä soittaa päiväkotiin, kysyä, onko tytön poskien väri palautunut. Kuulemma oli parantunut, mutta pienet vaaleat laikut vielä oli. Pyysi olla murehtimatta. Neuvoi apteekista kysymään ja ostamaan jotain kunnollista pakkasvoidetta. Löytämälläni sivulla tosin puhutaan, että ihon oma rasva olisi paras suoja... Mutta eipäs se nytkään suojannut. Pitääkö kääriä seuraavan kerran kaulaliina tytön kasvoille niin että silmät vaan näkyy?