Päätöksessä kiinni kynsin ja hampain"Pakko" tulla vielä kirjoittamaan ennenkuin vuorokausi vaihtuu. Päätinhän kirjoittaa joka päivä jouluaattoon asti. Tänään on ollut aika täysi päivä. Lähdettiin kotoa puolen päivän jälkeen, kotiuduttiin kahdeksan kieppeillä. Loppuilta menikin television ääressä ja nyt vasta sain kirjoitusrauhan.
Ajassa taaksepäin Pitää palata vielä eiliseenkin. Miehen kotiuduttua töistä lähdimme ostoksille. Mies oli töissä huomannut lehdessä luistintarjouksen ja poika tarvitsi luistimet. Pojan kokoakin oli vielä neljän aikaan jäljellä, joten mies varasi parin ja suuntasimme kauppaan. Sovituksessa todettiin parin olevan sopiva (onneksi, kokoa isompaa tai pienempää ei ollut enää jäljellä pariakaan) ja niin sai poika ensimmäiset uudet luistimet. Edelliset pari talvea (kyllä, vain pari talvea, ei olla oikein innostuttu luistelemaan lasten kanssa aiemmin) poika on luistellut kirpputorilöydöillä. Tytölle ei tarvitse todennäköisesti ostaa luistimia vuosiin, siitä pitää huolen kaksi omista luistimistaan kokoajan ulos kasvavaa serkkutyttöä.
Samalla käytiin ostamassa pojalle "juhlavaatteita". Hän tarvitsi tummat siistit housut, sillä lähikuukausi kuhisee juhlia. Tänään oli se joulujuhla (minne tosin ei olisi erityisen juhlavasti täytynyt pukeutua), maanantaina on koulussa itsenäisyyspäiväntanssiaiset jonne ohje on pukeutua "juhlavasti". Itsenäisyyspäivänä on partion itsenäisyyspäivän kirkko, jonne pitää pukeutua partioasuun, mikä sudenpennulla tarkoittaa tummansinisen collegepaidan ja partiohuivin lisäksi tummia housuja. 14.12. on tytön päiväkodin joulujuhla, jonne luonnollisesti poika tulee mukaan, ja jonne olisi mukava pukeutua siististi. Vielä ennen joulua on myös pojan koulun joulujuhla, niin vanhemmille tarkoitettu juhla kuin koululaisten oma ja aatonaattona kaiken kruunaa koulun joulukirkko (koulussa). Ja ei ole pahitteksi pukeutua joulunakin siististi, vaikkei mihinkään olisikaan menossa tai ketään olisi kylään tulossa. Kaupasta tarttui mukaan myös alennuksessa ollut neuleliivi, joka antaa tummien housujen ja valkoisen poolopaidan lisänä asulle sopivan loppusilauksen (poolopaita löytyi kaapista jo entuudestaan)
No eikö tyttö tarvitse juhlavaatteita? Joo, mutta niitä on toistaiseksi löytynyt, lähinnä serkuilta (tai tädeiltä) "perittyinä" tai lahjoina.
Joulupukki, joulupukki...Tänään oli miehen ammattiliiton joulujuhla, tai siis lasten joulujuhla, tarkkaan ottaen. Juhla oli järjestävän osaston "pirtillä" ja se aloitettiin puurolla. Puuron jälkeen laulettiin, jonka jälkeen lapset saivat askarrella tontut. Askartelua seurasi tuolileikki - poika oli voittajakaksikossa, tyttö tippui heti kättelyssä. Sitten saapuikin jo pukki jakamaan pikku paketteja. Tytön vuoron tullessa hän kiireesti nappasi pussinsa pukin kädestä ja kiiruhti pois - pelkää pukkia, on pelännyt jo pari vuotta, sitä ennen ei pelännyt. Poika taas pelkäsi pukkia ihan pienenä poikana, enää ei. Tänään ei olisi malttanut odottaa että pääsee pukin syliin. Joulujuhlan päätti mehu/tee/kahvi tarjoilu pipareitten ja joulupullan kera.
Vielä ennen kotiin lähtöä istutin parhaani mukaan lapset nättiä seinätaustaa vasten yhteiskuvaan, mikä oli melkoisen hankalaa. Aluksi kumpikaan ei olisi halunnut istua ihan toisen vieressä, sitten rupesivat pelleilemään ja tunkivat liian lähelle toisiaan. Seuraavaksi poika päättää että ei halua laittaa kättään siskonsa hartioitten ympäri, joten siihen sai suostutella. Ja kun vihdoin muuten ovat valmiita kuvaan, ja siirryn miehen selän taakse hauskuuttamaan lapsia, jottei ilmeistä tulisi "käskystähymyiltyjä" lapset heittävät koko homman pelleilyksi. Kaksi kuvaa ehtii ottamaan ja lapset kyllästyvät ja hajaantuvat. Kuvat tarkastettuani totean etteivät ne kelpaa, ensimmäisessä poika näyttää kieltä, toisessa poika katsoo liian ylös ja tyttö liian sivulle. Eikun asetellaan lapset uudestaan, uusi nauratusyritys ja vihdoin äiti kyllästyy, jollei kolmas ja viimeinen kuva onnistunut, niin antaa olla. Mutta eikös sitä sanotakin että kolmas kerta toden sanoo - kuva on lähes täydellinen (lapset katsovat vähän yläviistoon, mutteivät liikaa ja punasilmäisyyden voi digikuvista editoida helposti pois): minulla on joulukorttikuva lapsista!
"Pintaviallisia" sanoi anoppiLähes kotona jo muistutan miestä, että hänen pitäisi soittaa äidilleen ja kysyä maanantaista, sopiiko että menemme kyläilemään. Mies paljastaa, että oli aiemmin miettinyt, että jos lähtisi heti juhlan perään sinne ajelemaan. Mietin sitä ja totean että minulle ihan sama, menemmekö tänään vai maanantaina. Mies soittaa äidilleen ja sopii että lähdemme saman tien, kun jo autossa ollaan. Poiketaan vain kotona hakemassa lasten koulu- ja päiväkotikuvat, sillä ne ovat päälimmäinen syy vierailulle.
Anopin miesystävän talo, pieni "mummonmökki" keskellä metsää ja peltoja, missä anoppi siis käytännössä nykyään asuu (anopilla on oma vuokrayksiö, jossa lähinnä säilyttää omia huonekalujaan ja silloin tällöin vierailee) on pienen yksityistien päässä. Tie on kapea ja jäinen - muttei onneksi liian liukas nastat alla - sekä valoton. Vielä mennessä on sen verran valoisaa, että pitkistä valoista ei ole mitään hyötyä, mutta olemme kumpikin vakuuttuneita, että kotimatkalla niille on käyttöä.
Asetuttuamme taloksi naytän anopille heti aluksi valokuvia. Ensin anoppi saa tarvitsemansa pikkukuvat, sitten hän katselee lasten luokka ja ryhmäkuvat. "Täälläkin on näitä pintaviallisia." Olen hiljaa ja paheksun sisäisesti anopin kommenttia. "Sanonko Pojalle." Totean että mieluummin ei. Tytön päiväkodin ryhmäkuvastakin löytyy "heitä". Anopin asenne maahanmuuttajia kohtaan pistää sisälläni kiehumaan, mutten halua tehdä siitä numeroa. Saman asenteen olen havainnut mieheni siskossa, miehessäni en onneksi. Tosin mieheni kommentti "musta poika" kun näki tyttärensä tarhakuvan sai hieman karvat nousemaan pystyyn, ja totesin "entä sitten?". Mies tosin selitti, ettei ollut omasta mielestään nähnyt poikaa aiemmin. Karvani asettuivat hieman ja ajattelin hiljaa itsekseni, että silloin kun mies on vienyt tytön, hän on vienyt tämän niin aikaisin, ettei kyseistä poikaa ole vielä tuotu ja kun mies on hakenut, niin ilmeisesti tämä poika on aina haettu aiemmin.
Pojassani en ole pahemmin huomannut rasistisia piirteitä, ekaluokalla hän oli oikein hyvä kaveri erään luokkalaisensa maahanmuuttajapojan kanssa, tosin ei enää ilmeisesti ihan yhtä hyvä kaveri. Kun huomasin jälkeenpäin tyttöni kutsuneen syntymäpäivilleen kaikki ryhmänsä tytöt paitsi maahanmuuttajia, mietin itse sisälläni mistä mahtoi johtua. Myöhemmin minulle selvisi, tyttäreni itse selitettyä miksei leiki ryhmänsä aasialais tai turkkilaistyttöjen kanssa. Kyse on siitä, että nämä tytöt eivät ymmärrä vielä tarpeeksi hyvin suomea, eikä ilmeisesti tyttäreni ymmärrä omasta mielestään tarpeeksi hyvin näitä tyttöjä, mikä ilmeisesti tytön mielestä hankaloittaa yhdessä leikkimistä. Selitin, että kyllä he pian kielen oppivat.
Muutoin vierailu anopin ja "Aapon" luona meni totuttuun tapaan: kahvia ja keskustelua aiheesta sekä sen vierestä, työstä ja työttömyydestä, digiboksista ja satelliittiantenneista, työoloista 50-60 luvun taitteessa verrattuna nykyaikaan, lavuaareista sun muusta. Lähteissä oli pakko ottaa muutama tunnelmallinen kuva pimeästä pihasta harvoine valoineen. Mies, niin hiljainen kuin perusluonteeltaan onkin, jäi vielä meidän muiden jo odotellessa autossa suustaan kiinni tarpeettoman pitkäksi aikaa.
Kuten siis olimme aavistelleet, oli jo pilkkopimeää kotimatkalle lähtiessämme. Pimeä on pelottavaa auton kyydissä, mutta kuitenkin erittäin kaunista. Huolimatta siitä, mitä aiemmin kirjoitin valontarpeestani, ulkona pimeällä vähässä valossa on mahtavaa olla, katsella tähitä tai vaan aistia ympäristöä.
Aivot ylikierroksillaJoulukorttikuvan lapsista saatuani on siitä lähtien mielessäni ihan pinnassa liikkunut ideat joulukortin muusta(?) ulkonäöstä. (Miksi, kun yrittää löytää sopivaa sanaa mieleen nousee kyllä se sopiva sana ihan väärällä kielellä, tuohonkin sopiva vaihtoehto olis ollut "övriga", suomalainen vaihtoehto "muusta" ontuu milestäni pahasti, mutta en pinnistelemälläkään löydä siihen parempaa sanaa!!) Idea on jo lähes kypsä, hiomista vielä vaatii. Lupaavalta näyttää, taidan tänä vuonna saada joulukortit liikkeelle vielä halvemmilla postimaksuilla...
Virheitä vilisee......tekstini tällä kertaa, mutta antaa vilistä, en jaksa nyt tarkistaa sitä enää. Tiedän hyvin että aikamuoto ei ainakaan etene johdonmukaisesti, mutta siinä olisi liikaa korjaamista näin myöhään yöllä, joten jätän sen omaan arvoonsa tällä kertaa. Tekstiä olen tuottanut nyt lähinnä tajunnanvirtana, suuremmin muotoa miettimättä, jotta saisin edes suurinpiirtein kaiken sanottua ennenkuin liikaa väsyn.